Kovin on ollut hiljaista täällä ”blogin” puolella kun ei juurikaan ole ollut mitään tuloksia mitä kertoa viime aikoina. Tänä viikonloppuna olisi ollut näyttelyvuoden kohokohta, messariviikonloppu, jos tämä vuosi olisi mennyt toisin. Messari on kuulunut perinteisiini 20 vuoden ajan, joten pakostikin tuntuu siltä, että jotain jää puuttumaan. Tulosten sijaan siis kuulumisia ihan muuten vaan.
Kaspian kasvaa kovaa vauhtia. Tällä viikolla aloitimme pentukoulun ja Kapsu osoittautui varsin fiksuksi oppilaaksi. Vaikka apsot ovatkin vahvasti se ”oma rotu” mulle, niin jotenkin tämä pikku kainaloinen on valloittanut minut täysin. Ihan parasta on kun illalla sohvalle käpertyessä tämä pieni eläin tulee viereen lämmittämään (todellisuudessa taitaa tosin tulla itse lämmittelemään). Ja vinttikoirat tuntuvat löytäneen myös toisensa – jos Kaspian ei ole minun vieressäni sohvalla niin yleensä se löytyy nukkumasta Suvin kainalossa (tai sitten riehumasta Pihlan kanssa).
Myös Pihla on alkanut jo kovasti muistuttamaan apsonuorukaista, pentumaiset piirteet alkavat pikkuhiljaa jäädä muistoihin. Toki rämäpäisyys ja pentumaisuus näkyy vielä vahvasti käyttäytymisessä – ihan lempipuuhaa Pihlan mielestä on riehua Kaspianin kanssa, juosta koiranpediltä toiselle ja toteuttaa mitä hurjapäisempiä loikkia.
Tässä vielä joitakin kuvia tältä syksyltä. Viimeisessä kuvassa Pihla nautiskelee pesupäivää seuranneena päivänä lätäkkö/muta/hiekkakylvystä… ja kyllä, täällä odotellaan josko sitä lunta tai edes pakkasta tulisi ja mielellään pian :D. Muutenkin näihin kuviin tiivistyy aika lailla meidän syksy – lenkkeilyä, puistoilua, sohvaperunana oloa ja muuta kotoilua.
Oikein mukavaa joulunodotusta kaikille :)!
Crebain 