Ensimmäinen silmä auki

Tänään yritimme ottaa jonkinlaisia yksittäiskuvia pennuista. Osa olikin hieman vähemmän yhteistyöhaluisia, mutta tässä nyt kuvat kaikista. Tänään bongasin myös ensimmäisen raollaan olevan silmän kun ensimmäisenä syntynyt poika kurkisteli silmäluomensa raosta maailmaa.

Pentukuulumisia

Pennut ovat nyt 5 päivän ikäisiä. Kaikilla nousee painot kivan tasaista vauhtia ja muutenkin vaikuttavat varsin tyytyväisiltä tapauksilta. Lisäilin Pentuja-sivulle hieman kuvia jo pennuista, mutta laitan myös tähän parit. Jos kiinnostaa seurata pentujen kasvua niin tuonne sivulle tulee jatkossa myös lisääkin kuvia pennuista.

Pentumassu ja kevätkampauksia

Täällä kasvatellaan kovasti pentumahaa. Dawalla tuli tänään täyteen tiineysvuorokausi 43, eli odotusta on jäljellä enää kolmisen viikkoa. Tiineys on sujunut varsin hyvin, Dawalla on ollut ainoastaan pari kertaa pahoinvointia ja alun syömättömyyden jälkeen ruokakin on nyt maistunut hyvin. Hieman jo alkaa jännittää montako pentua sieltä syntyykään.

Choco taas sai uuden kevätkampauksen. Täällä etelässä kurakelit ovat pahimmillaan tällä hetkellä, joten Chocon karvat saivat lähteä. Jätin sille kuitenkin korviin ja häntään hauskat tupsut. Lenkille vielä puetaan kuitenkin paita päälle, sillä auringonpaisteesta huolimatta on vielä sen verran viileää. Onneksi viime syksynä löytyi hauska kettupaita Chocolle, tuli nyt sillekin sitten käyttöä. Tuntuu kuitenkin uusi look olevan myös Chocon mieleen, meillä nimittäin oli matot aivan rullalla kun tämä poika innostui juoksentelemaan edestakaisin.

Porukan vinttikoira-osasto hauskuutti tällä viikolla tällaisella kuvalla. En aluksi itse edes huomannut Kaspiania tuolta Suvin ”seasta” piilosta. Heti kun tyypin bongasin, niin piti käydä kamera hakemassa ja napsaista kuva. Tuolla tuskin tulee kovin äkkiä vilu edes italiaanolle. Hieman viluisempia kuvia käytiin ottamassa aiemmin tällä viikolla, tässä alhaalla pari niistä.

Tiineysultra

Kävimme eilen Dawan kanssa tiineysultrassa ja iloksemme siellä näkyi pieniä apsonalkuja. Nyt sitten jännitetään sinne viikolle 15 kun pentujen pitäisi syntyä.

Sähköpostistani ei tällä hetkellä pysty jostain syystä lähettämään viestiä, joten en tiedä tuleeko myöskään viestit perille. Selvittelen ongelmaa parhaillaan.

Testissä Mutneys turkinhoitotuotteet

Lhasa apson turkinhoito saattaa äkkiseltään vaikuttaa työläältä tai hankalalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Mielestäni tärkeintä on säännöllisyys. Kun pitää kiinni pesuväleistä niin takkuja ei ehdi syntyä, jolloin myös turkin harjaaminen on helpompaa ja myös koiralle miellyttävämpää. Myös hyvät turkinhoitoaineet auttavat omalta osaltaan. Se, mikä aine kenellekin sopii, löytyy parhaiten kokeilemalla.

Itselleni on muodostunut luottotuotesarjaksi Petsilk, johon olen palannut monien kokeilujen jälkeen. Sen koko ajan huonontuva saatavuus on kuitenkin laittanut minut etsimään vaihtoehtoisia tuotteita. Viime syksynä kuulin tuttujen suosittelevan Suomeen vastikään tullutta Mutneys-turkinhoitosarjaa ja kiinnostuin sitten kokeilemaan itsekin. Kävin hakemassa apsotytöille testiin Calming lavender shampoon ja Multi-Use hoitoaineen.

Nyt pesukertoja on ehtinyt kertymään jo sen verran, että jonkinlainen mielikuva näistä tuotteista on päässyt syntymään. Aine on miellyttävä pestessä, vaahtoaa, mutta ei kuitenkaan liikaa ja sekä shampoo että hoitoaine on helppo saada sekoittumaan pesuveteen. Itse käytän apsoilla Ikeasta ostettua pyykkikoria pesuammeena, johon sekoitan pesuvedet ja osa hoitoaineista on niin paksua että saa käyttää mielikuvitustaan miten sen saa helposti sekoittumaan. Tämän kanssa tuota ongelmaa ei onneksi ollut.

Kuivatessa huomasikin sitten eron tyttöjen turkkien välillä. Dawalle nämä Mutneysin aineet selkeästi sopivat erinomaisesti. Sen turkki oli helppo harjata läpi ja siitä tuli ihanan puhtaan tuntuinen. Lisäksi se myös pysyy hyvänä seuraavaan pesukertaan asti eikä takkuja juurikaan synny. Dawalla on ajoittain ollut myös turkin kuivuuden kanssa ongelmia, mutta näillä aineilla sekin on jäänyt.

Pihlaa yritin parikin kertaa laittaa näillä aineilla, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Pihlalla on paljon turkkia ja se on hienompaa kuin Dawalla. Ehkä kokeilemme vielä kun Pihlan turkki on ehtinyt vaihtumaan kokonaan pentuturkista aikuisturkkiin, mutta tällä hetkellä sanoisin, että Pihla pysyttelee edelleen Petsilkissä. Pihlan turkki jäi näillä aineilla jotenkin kuivan tuntuiseksi ja se ei laskeutunut kauniisti. Lisäksi pesuvälin joutui Pihlalla lyhentämään, jos käytti näitä tuotteita.

Tässä sen taas huomasi, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toiselle lainkaan hyvä. Dawalla tämä shampoo+hoitoaine -yhdistelmä jää kyllä ehdottomasti käyttöön.

Dawan turkki Mutneys shampoolla ja hoitoaineella laitettuna

Maalla

Vietimme viime viikon koirien kanssa maalla Keski-Suomessa. On ihanaa kun Suvia lukuunottamatta kaikkia voi pitää vapaana, koirat nauttivat toden teolla tästä ja lumisateesta ja pakkasesta huolimatta viettivät pihalla pitkiäkin aikoja keskenään leikkien. Kaspian oli tyytyväinen viime syksyiseen ostokseeni, Hurtta Extreme Warmer -takkiin, ei näyttänyt tulevan se päällä lainkaan kylmä. Hieman närkästystä aiheutti se, kun kielsin syömästä lunta – edes sitä valkoista. Alla olevasta kuvasta voi bongata Kaspianin mielipiteen… Otin myös joitakin kuvia Dawasta, apso osaa olla aika hauska näky pinkoessaan vähintäänkin täysiä. Loppuviikosta Dawa aloitti odotusten mukaan myös juoksunsa, joten meillä eletään nyt jännittäviä aikoja.

Messariviikonloppu. Ei kun siis kuulumisia.

Kovin on ollut hiljaista täällä ”blogin” puolella kun ei juurikaan ole ollut mitään tuloksia mitä kertoa viime aikoina. Tänä viikonloppuna olisi ollut näyttelyvuoden kohokohta, messariviikonloppu, jos tämä vuosi olisi mennyt toisin. Messari on kuulunut perinteisiini 20 vuoden ajan, joten pakostikin tuntuu siltä, että jotain jää puuttumaan. Tulosten sijaan siis kuulumisia ihan muuten vaan.

Kaspian kasvaa kovaa vauhtia. Tällä viikolla aloitimme pentukoulun ja Kapsu osoittautui varsin fiksuksi oppilaaksi. Vaikka apsot ovatkin vahvasti se ”oma rotu” mulle, niin jotenkin tämä pikku kainaloinen on valloittanut minut täysin. Ihan parasta on kun illalla sohvalle käpertyessä tämä pieni eläin tulee viereen lämmittämään (todellisuudessa taitaa tosin tulla itse lämmittelemään). Ja vinttikoirat tuntuvat löytäneen myös toisensa – jos Kaspian ei ole minun vieressäni sohvalla niin yleensä se löytyy nukkumasta Suvin kainalossa (tai sitten riehumasta Pihlan kanssa).

Myös Pihla on alkanut jo kovasti muistuttamaan apsonuorukaista, pentumaiset piirteet alkavat pikkuhiljaa jäädä muistoihin. Toki rämäpäisyys ja pentumaisuus näkyy vielä vahvasti käyttäytymisessä – ihan lempipuuhaa Pihlan mielestä on riehua Kaspianin kanssa, juosta koiranpediltä toiselle ja toteuttaa mitä hurjapäisempiä loikkia.

Tässä vielä joitakin kuvia tältä syksyltä. Viimeisessä kuvassa Pihla nautiskelee pesupäivää seuranneena päivänä lätäkkö/muta/hiekkakylvystä… ja kyllä, täällä odotellaan josko sitä lunta tai edes pakkasta tulisi ja mielellään pian :D. Muutenkin näihin kuviin tiivistyy aika lailla meidän syksy – lenkkeilyä, puistoilua, sohvaperunana oloa ja muuta kotoilua.

Oikein mukavaa joulunodotusta kaikille :)!